Mun sydäntä ei enää ole, mä ja mun mies erottiin, tunnen kylmyyttä. Silmistä tullu vettä kun vesiputouksesta ja oon vielä toistaseks tunne tasolla mukana, tunnen surua, ikävää, pelkoa, yksinäisyyttä, rakkautta......koska tää loppuu? On kulunut 3 tuntia ja mä oon jo ihan loppu. Huomenna pitäis olla ihmisten keskellä kuin ei mitään. Mulla ei oo lohduttajaa. Kaikki on sekaista. Suunnitelmaa tulevaisuuteen ei ole. Se oli hänen kanssaan suunniteltu ja nyt ei ole sitä. Mä rakastan sitä mut nyt piti irrottaa. Se oli molempien päätös. Ei tää voinut jatkua. Mä kadun mutta oon helpottunu. Näin on parempi. Vaan huomenna on turta mun sydän.

Mun sydän on sen miehen, hänelle se kuuluu, meidän tiet vaan johti toisiin suuntiin. Mä rakastan edelleen mutta tein oikein.

Kertokaa joku miten tästä surusta pääsee yli?