Me ollaan mun miesytävän kanssa sellanen pari et sanotaan joka aamu huomenta tekstarilla ja hyvää yötä. Mut välillä ku oon suuttunu sille nii en tahdo sanoo sitä koska se tuntuu tyhmältä. Viime yönä mä en saanut unta juuri ollenkaan ja aamulla heräsin huonolla tuulella enkä lähettänyt tekstaria. Tiesin et mun miesystävä lähettäis viestin kuuden jälkeen eli herättyään. EI MITÄÄM. No mä sit puol 7 lähetin viestin "Huomenta, heräätkö ollenkaan?" ja vastaukseks tuli "Huomenta, oon just töihin lähdössä"....Missä tunne ja hymiöt ja sydämmet sun muut hellyyden osotukset? Mitään hellyyttä ei tullu niinkuin yleensä tulee. Ja nyt mä mietin tätä. Onks täs mitää järkee? Mä mietin eilen et onks mussa se vika et teen asiat omalla tavallani ja suutun asioista jotka tuntuu musta pahalta? Mä saan tehdä niin eikä siitä saa tulla mulle huono omatunto. Se on mun tapani. Enkä tahdo muuttaa tapojani vain koska joku käskee. Nyt alan tajuta niitä tupakan polttajiakin jollain tasolla.

Miksei mun suhde voi olla sellainen kuin se oli alussa? Se mies tekstas mulle paljon kauniita sanoja, kehu mua, sai mut tunteen itteeni ainutlaatuseks ja tärkeeks. Entäs nyt? Vuosi ja 3kuukautta kohta täynnä ja tuntuu että tukehdun. Oonko mä ihan kamala kun täällä kirjotan mun huonoista asioista? Munhan pitäis tehä asioille jotain et ne paranis, mutkun ne ei tunnu paranevan. Oon tehnyt vaikka mitä mut koskaan asiat ei muutu. Pitääkö mun istua odottamaan että se mies tekee jonkun alotteen? Siinähän tulee HULLUKS.

Jos näinkin läheisriippuvainen ja huomionkipee oot nii mun neuvo, älä ryhdy kaukosuhteeseen, äläkä ylipäätään suhteeseen jos tahdot että se alkuhuuma mikä teitä leikittelee jatkuu vielä vuosienkin päästä.

Mun ois pitäny olla viisaampi mutta eikös sanotakkin että rakkaus on sokea, niin se todella on.